Ikäkriisi, onko sellaisia?

Ette arvaa, tää täyttäisi huomenna sitten 27 vuotta. Siis 27, juurihan mä täytin 20? Mihin nää vuodet menee? Oon kuullut, kun monet sanovat, että parhaat vuodet on vielä edessä, joten luotan täysin siihen. Monet viisaammat on osanneet kertoa, että parhaat vuodet ovat juurikin neljänkympin tienoilla ja siitä ylöspäin. Hienoa kuulla, sillä jos tää meno tästä vain paranee niin aivan huippua! Mulla tais olla pieni ikäkriisi tuossa pari vuotta takaperin. Silloin todella punnitsin, että mitä sitä oikein haluaa tehdä isona ja millaista elämää elää. Tällä hetkellä koen, että olen kovaa vauhtia matkalla kohti unelmia. Luotan siihen, että tulen saavuttamaan kaiken mitä haluan, jos vain teen kovasti ja tarpeeksi töitä niiden eteen. Tässä kohtaa mulla ei oo siis kriisiä, mutta silti joka vuosi syntymäpäivän aikoihin haluan hiukan miettiä, mitä sitä on tullut tehtyä. Kriisihän tarkoittaa sitä, että henkilö alkaa pohtimaan omaa menneisyyttään ja saavuttamiaan asioita. Jos henkilö on tyytyväinen omaan tilanteeseensa, ei kriisiä ole. Mutta jos tilanne ei miellytä, tuntuu, että ei olisi tehnyt elämässään niitä asioita, joista oikeesti nauttii tai tuntuu, että eläisi elämää joitain muita kuin itseä varten, niin silloin on kriisi. Siinä kohtaa usein lähdetään muuttamaan elämää tunne edellä eikä jälki aina ole ehkä sitä parhainta mahdollista. Kuulostaako tutultu? Löytyykö sinun lähipiiristäsi vastaavia kokemuksia?

nettokoko0029r
Coming soon.. uutta materiaalia, uusia kuvia!!

Sen sijaan, että yhtäkkiä lähtisi analysoimaan omaa elämää ja sen seurauksena muuttamaan sitä radikaalisti, kannustan päivittäin pohtimaan omia arvoja ja asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä. Päivittäin kun arvioit, oletko elänyt päiväsi omien arvojesi mukaisesti, koetko tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta omaa arkeasi kohtaan. Silloin tiedät, että olet matkalla oikeaan suuntaan, eikä ylilyöntejä välttämättä tapahdu niin helposti. Toki ylilyönneissäkään ei ole mitään vikaa, jos niistä todella nauttii ja lopputulokseen voi olla tyytyväinen vielä parinkin vuoden päästä. Me elämme tätä elämää täysin itseämme varten, joten tee siitä sellainen, että nautit jokaisesta hetkestä!

Itse pidän siitä, että keskityn enemmän tulevaan kuin menneisyyteen. Mennyttä kun ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuden me rakennamme jokainen itse. Mennyttä on kuitenkin kiva välillä muistella, ja ajattelin tässä kohtaa hieman koota yhteen sitä, että mitä kaikkea sitä on ehtinytkin 27 vuoden aikana saada aikaan. Välillä yhteenvedon tekeminen avaa silmiä, ja suosittelen tätä myös sinulle, jos koet välillä ahdistusta siitä, että vuodet vierii, etkä olisi muka ehtinyt mitään tekemään vielä tähän mennessä. Yhteenvedon jälkeen huomaatkin, että hittolainen, mähän olen tehnyt jo vaikka mitä!

179927_10152857808685473_290030808_n
Kuva: Naisten Pukutehdas, kuvaaja: Nana Simelius

 

Alotetaanpa ihan alusta. Vuonna 1988 maaliskuussa minä siis synnyin. Synnyin perheeseen, jossa oli jo yksi tyttölapsi. Mun ja siskoni lisäksi meidän perheeseen syntyi heti perään pikkuveli. Neljän vuoden sisään meitä tuli siis kolme. Olemme kuin kolmoset. Olen siis perheen keskimmäinen. Ootko muutes koskaan lukenut kirjallisuutta siitä, että mitä vaikutusta on sillä, oletko perheen vanhin, keskimmäinen vai nuorin? Se on aika mielenkiintoinen aihe. Voin siitä joskus kirjoittaa teille. Mutta ei siitä sen enempää nyt tässä kohtaa. Mun sisarusten kanssa olen ollut aina todella läheinen. Mun perhe kokonaisuudessaan on erittäin tiivis, ja olen ja olen ollut erittäin rakastettu. Siitä olen kiitollinen joka päivä.

Mutta siirrytääs sitten suoraan vähän vanhempaan ikään. Koulut kävin oikein mallikkaasti. Kun pääsin yhdeksänneltä luokalta, komeili todistuksessa hieno 9.2 keskiarvo. Edellisenä syksynä se oli vielä makeempi 9.4. Ei voi siis väittää, että sitä tyhmä olisi. Mutta pakko kyllä todeta, että suorittamalla olen kyllä koulut melkeinpä käynyt. Olin niin kunnianhimoinen, että koenumerot olivat mulle kaikki kaikessa. Koulun ohella treenasin paljon ja kuuluin mahtavaan joukkuevoimistelu joukkueeseen, jonka kanssa tuli koettua monia mestaruuksia. 

Yläasteen jälkeen lähdin vaihto-oppilaaksi Meksikoon. Vuosi oli 2004. Siellä vietin aikaa vuoden verran ja pakko todeta, että tämä matka muutti mut täysin. Kaikki ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Ensimmäiset kuukaudet siellä oli yhtä helvettiä. Näin jälkikäteen kun olen lukenut mun päiväkirjaa, niin ihmettelen suuresti miten olen jaksanut päivittäin nousta sängystä. Olin perheessä, joka laiminlöi kaiken ja olin täysin omillani. Lähes kaikki perustarpeet puuttuivat, vain talon seinät ja huoneen lämpö oli. Mitään muuta ei ollutkaan. Sinnikkyyteni ja päättäväisyyteni ansiosta jaksoin kuitenkin jatkaa matkaa. Olin päättänyt, että en luovuta. En halunnut olla sellainen, en olisi koskaan antanut itselleni anteeksi, jos olisin luovuttanut. Mutta kyllä se kävi monesti mielessä. Ikävä oli kova ja 16 vuotiaana oli rankkaa kokea totaalinen yksinäisyys. Kaikki tuki ja turva oli Suomessa, ja aina en saanut yhteyttä edes heihin. Oli vain pakko selvitä yksin. Lopulta kuitenkin parin kuukauden jälkeen pääsin vaihtamaan perhettä, ja sen jälkeen meno vain parani päivä päivältä. Loppujen lopuksi kotiin paluu oli rankkaa. Mun elämä oli siellä, mutta samalla mulla oli halu palata takaisin Suomeen. Ristiriitaista. Meksikosta palasi vahva ja sosiaalinen Susanna. Olin päättänyt, että sitten kun Suomeen pääsen, en enää ikinä valita. Oli se kokemus sen verran rankka, mutta antoisa. Tämän kokemuksen jälkeen osasin arvostaa niinkin yksinkertaisia mutta suuria asioita kuin koti, lämpö, kosketus, sanat, yhteenkuuluvuus, lojaalius, luottamus. Tästä matkasta suurimpana lahjana olen saanut positiivisen ajattelun ja uskon siihen, että kaikella on aina tapana järjestyä.

IMG_0134_800x500
Rakas ystävä on ollut jakamassa ja kokemassa kaikki elämäni tärkeimmät hetket! Kiitos!

Vaihtovuoden jälkeen alkoi lukio, jonka suoritin tällä kertaa hieman rennommin. Olin Meksikosta tuonut mukanani “manana” (manjana) ajattelun. Mulla ei ollut mihinkään kiire. En myöskään enää pitänyt koulumenestystä niin tärkeänä. Olin kiinnostunut monesta asiasta, enkä tiennyt yhtään mikä musta tulisi isona. Tämä näkyikin sitten kirjoitettujen aineiden määrässä. Kirjoitin kahdeksan ainetta, joista kieliä oli viisi (suomi, ruotsi, englanti, espanja ja saksa) ja näiden lisäksi pitkä matikka, psykologia ja filosofia. Mä en ole kielissä ollut koskaan mikään hyvä, mutta pakko kyllä nostaa hattua, että olen noin monta kieltä kirjoittanut. Harmi vaan, että taidot on alkaneet hieman tässä vajaa kymmenen vuoden aikana ruostumaan. Kirjotusten aikaan osallistuin myös Miss Suomi kilpailuun, jossa sijoituinkin sitten 1. perintöprinsessaksi. Siinä oli kyllä todellakin ehkä huonoin ajankohta koko kilpailulle, mutta onneksi lukion rehtori osasi hieman joustaa ja sain kaikki aineet kirjoitettua suunnitellusti, vaikka ongelmia aikataulun kanssa oli hieman. Missi vuosi toi mukanaan mukavia juttuja, mutta sain kokea myös sen varjopuolen, sillä vaivakseni sain ahdistelijan, joka seuraili liikkeitäni liki kahden vuoden ajan. Tämän kokemuksen jälkeen olin pitkään pelokas ja vainoharhainen. En uskaltanut olla yksin. 

1934114_79737985472_4732_n

IMG_0778

Koko lukion ajan tein töitä Shellillä koulun ohella. Oli muuten aivan loistava paikka oppia oikeaa työmoraalia. Siellä sai paiskia töitä. Voi niitä aikoja! Tämä todella opetti arjessa pärjäämisen ja sen, että mikään ei tule ilmaiseksi. Lukiosta päästyäni pidin välivuoden ja tein töitä optisena myyjänä. Aivan huikea kokemus sekin. Näiden työkokemusten myötä opin erittäin hyvää asiakaspalvelua. 

Välivuoden jälkeen päätin hakea kouluun. Hain lukemaan sosiaalialaa. Myyntiala myös kiinnosti, mutta tässä kohtaa ajattelin, että en osaa myydä. En oikeasti tiennyt mitä myyminen on. Opiskelun ohella koko kolme vuotta olin töissä Liikuntakeskus GoGolla, josta jälleen opin lisää asiakaspalvelua, ihmisten kohtaamista. Liikkuvalle ihmiselle, tämä työpaikka oli unelma. Siellä olosta nautin erittäin paljon. Tein myös mallintöitä sivutoimisena. Oli paljon mukavia keikkoja. Valmensin koko nuoruuteni myös joukkuevoimistelua. Kaiken ajan kulutin treenisalilla joko valmentajan roolissa tai itse treenaamalla. Valmennusvuosia mulle kertyi yhteensä kahdeksan ja kävin myös koulutuksia siihen liittyen.

3132375_orig

Jossain kohtaa muutin mieheni kanssa myös pois kotoa, ja ostimme kaksion yhdessä. Emme halunneet muuttaa vuokralle, joten töissä oli sitten käytävä, jotta sai lainaa lyhennettyä opiskelujen ohella. Me rakastamme mieheni kanssa myös matkustelua, joten matkustelimme myös paljon. Tämän kaiken lisäksi halusin vielä kerran elämässäni lähteä ulkomaille asumaan. Mulla oli sellainen tunne, että jotain jäi vielä hampaan koloon Meksiko reissulta, joten hain kanadalaiseen yliopistoon opiskelemaan puoleksi vuodeksi. Jälleen pakattiin kamppeet kasaan ja matka alkoi. Mun mies jäi pitämään pirttiä pystyssä ja minä lähdin toteuttamaan itseäni. Vau mikä mies mulla, eikö?

Puoli vuotta Kanadassa meni vauhdilla. Siellä viimeistään sain kipinän salitreenaamiseen ja palasin sieltä erittäin hyvässä kunnossa. Mä valmistuin Sosionomiksi (AMK) vuoden 2012 elokuussa, josta suoraan aloitin työt alalla. Päihde- ja mielenterveys sekä lastensuojelu olivat vahvuuteni. Tein muutamia sijaisuuksia eripaikoissa ja pian sain vakipaikan Tampereen kaupungilta. Nautin työstäni. Rakastan ihmisten auttamista. Koin, että olen juuri oikealla alalla. Asiakkaat pystyivät luottamaan muhun, sain rakennettua erittäin antoisia asiakassuhteita. Koin, että pystyin olemaan avuksi. Jossain kohtaa kuitenkin alkoi pitkä sairauskierre ja minut jouduttiin siirtämään pois vakityöpaikastani sisäilmaongelmien vuoksi. Tämän jälkeen aloin pohtimaan elämää uudelleen. Mitä sitä haluan tehdä? Ja yrittäjyys tuli kuvioihin. Jäin pois mallitoimiston listoilta ja aloin tekemään mallintöitä omalla nimellä. Tämä on ollut elämäni paras päätös. Ja siitä lähtien olen saanut olla mitä hienoimmissa projekteissa mukana. Viimeisimpänä Suomen Häämessut -kiertueen näytösten tuottajana ja mallina. Aivan huikeaa! Yrittäjyydessä kiehtoo vapaus ja vastuu sekä ennen kaikkea MAHDOLLISUUS. Myös työ myyntialan ammattilaisena on ollut erittäin palkitsevaa, mutta haastavaa. Mun ihmissuhdetaidoilla on ollut erittäin paljon hyötyä. Lähdin myös lisää opiskelemaan ja valmistuin Health Coachiksi syksyllä 2014. Työ liikuntakeskuksessa ja valmentajan urani joukkuevoimstelun parissa oli jäänyt muhimaan mun alitajuntaan, ja vihdoin sain myös ammatin rakennettua näistä vahvuuksistani. Tämän saralla olen edelleen aloittelija, ja tavoitteenani on kehittyä siinä koko ajan lisää.  

30309_10150210340890473_4521586_n

Muutama vuosi sitten muutimme myös isompaan asuntoon ja löysimme rivitalo asunnon aivan unelma paikalta. Ja mikä ihaninta mieheni kosi minua 12.12.12 ja nyt olen onnellisesti ollut naimisissa tasan kuukauden. Olen maailman onnellisin nainen, sillä rinnallani on mies, joka on jakanut nämä kaikki kokemukset kanssani vuodesta 2001 lähtien.

10460817_10203743221397394_2938871146450024331_n

 

Häistä laitan piakkoin myös oman postauksen, kun olen saanut viralliset hääkuvat itselleni. Teitä jo varmasti kiinnostaisi kuulla, miten häät kisadieetillä oikein menivät? Mutta malttakaahan vielä hetki..

IMG_9901
Kuva: Jimi Soinila Photography

Oho.. tulipas tästä postauksesta pitkä. Elämään mahtuu näköjään niin paljon kaikkea. Minusta tärkeintä on huomata, että kaikella on oikeasti ollut tarkoituksensa. Jostain syystä ne kaikki on tapahtunut, ja jokainen hieno ja vähän vaikeakin kokemus on kasvattanut ja minusta on tullut niiden ansiosta sellainen kuin olen. Olen kiitollinen jokaiselle ihmiselle, joka on jossain kohtaa mun elämää ollut mukana ja kulkenut tai vain poikennut minun elämäni polulla. Kiitos!

Nyt en jaarittele enää enempää. Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun!

Mukavaa viikonloppua!

Ja ainiin, huomenna mulla on tankkauspäivä.. siitä lisää myöhemmin°

★ Susanna

ppssst… check this out!

Comments(4)

Lucy
14.3.2015 At 11:06 am

Siis mitä vähän ihanaa, ootteks te olleet siitä asti yhessä kun sä oot ollu 13 v.? Vai laskenko mä jotenki väärin 😀 hääpostausta odotellessa!

    susannamustajarvi
    17.3.2015 At 11:06 am

    Laskit ihan oikein. Me ollaan silloin ekan kerran seurusteltu, ja siitä lähtien oltu välillä joitakin aikoja erossa ja taas palattu yhteen. 🙂 Hääpostaus tulee pian!

Minna
10.4.2015 At 11:06 am

Oho, apua! Tää teksti jotenkin liikutti mua tosi paljon.

Eksyin tänään sinun blogiisi, ja tämän postauksen jälkeen on kyllä pakko kommentoida. Ei voi muuta sanoa tän jutun jälkeen kuin että onpa hurjaa miten samanlaisia juttuja meillä löytyy menneisyydestä! 😀

Olen sinua 4 vuotta nuorempi, mutta meiltä löytyy todella paljon samantyylisiä kokemuksia, olen ollut vaihto-oppilaana Brasiliassa, tosin minulla ensimmäiset n. 4 kk olivat helvettiä, ja kokemus opetti enemmän kuin koko siihenastinen elämä. Lukion jälkeen menin myös opiskelemaan sosiaalialaa, ja nyt olen (koska brasseista jotain jäi hampaankoloon heh) suorittamassa sosionomi-tutkinnon kolmatta harjoittelua Espanjassa. Valmis sosionomi(amk) musta tulee todennäköisesti jouluna. 🙂

Itsekin palasin vaihto-oppilasvuodeltani itsevarmana ja sosiaalisena, ja “työmoraalia” ja asiakaspalvelua olen opetellut sittemin mm. pizzeriassa, siivoojana ja liittymäkaupassa. Olen myös tehnyt pr-hommia yrityksille. Ja itseasiassa seurustelen parhaillaan Ville-nimisen miehen kanssa, joka on Lapista, kutsun häntä välillä “Lappalaiseksi”. Haha!

Noista vaihto-oppilasvuoden vaikeuksista, ikävästä, yksinäisyydestä yms on yleensä hämmentävää puhua muiden kuin saman kokeneiden kanssa, ja ne ovat opettaneet varmasti tietynlaista sitkeyttä elämässä jne, jonka vain samantyylistä kokeneet voivat ymmärtää. On aivan ihana nähdä postauksistasi miten ihanan oloinen, empaattinen ja positiivinen luonne olet, ja luen postaukset ihan eri tavalla, kun tiedän että sinulla on samantyylisiä kokemuksia kuin minullakin. Muistan kuinka aloin jo vaihtovuoteni alussa laskemaan päiviä siihen että pääsen kotiin. Loppupuolella kuitenkin sain elinikäisiä ystäviä ja korvaamattoman ihanan perheen, joten lopulta paluu ei ollutkaan niin helppo kuin oli kuvitellut. Usein ajattelen vaikeuksien kohdalla että jos olen selvinnyt vaihto-oppilasvuodestani, selviän mistä vain. Päiväkirjat olivat totisesti rankkaa luettavaa vuoden jälkeen, ja vaikeudet eivät siihen ole tietysti loppuneet, mutta nykyään mennään läpi vaikka harmaan kiven.

Minullakin oma ala on alkanu mietityttämään, ja hyvinvointiyrittäjyys on sellainen asia, mikä minua eniten kiinnostaa. Harrastan aktiivisesti salilla käymistä, se oli Brasiliassa ja on nyt Espanjassakin tietynlainen henkireikä. Harjoitteluni aikana tarkoituksena on järjestää mm. hyvinvointitapahtuma.

Hah anteeksi avautuminen ja kunnolla venähtänyt jaarittelukommentti 😀 Tätä blogia seuraan varmasti jatkossakin, ja en voi toivottaa kuin miljoooonasti tsemppiä kaikkeen sun tulevaisuudessa! Ihana löytää kerrankin blogi, ja bloggaaja, johon on helppo samaistua!!

    susannamustajarvi
    10.4.2015 At 11:06 am

    Kiitos Minna ihan mielettömästi kommentistasi!
    Se jos mikä oli liikuttava ja kun todella tietää ne tunteet niin kyllähän tuota lukiessa vierähti jälleen kyynel jos toinenkin poskelle.
    Se on niin totta, että sitä tunnetta ja kokemusta ei voi kukaan, joka ei oo samaa kokenut,ymmärtää. Uskon myös että nämä meidän kokemukset on osaltaan kasvattaneet meille sellaisia kykyjä,jotka ovat erittäin tärkeitä sosiaalityössä. Pystymme äärimmäisen hyvin samaistumaan toisten kokemuksiin hylkäämisestä, yksinäisyydestä, stressistä, ahdistuksesta ja pelosta, mutta olemme onnekkaita, että se on ollut vain osa meidän elämää, sillä kotona suomessa kaikki on kuitenkin ollut hyvin.
    Onneksi kaikesta voi aina oppia ja mä toivon, että sulla menee kaikki hyvin siellä espanjassa. Mutta eikö olekin ikävä kotiin vaikka kaikki olisi kuinka hyvin siellä? Muista vain nauttia joka hetkestä. Jos jotain tuut joskus katumaan niin ne on tekemättömät jutut, joten uskalla kokeilla ja tehdä. Nauti!

    Kirjoittele ihmeessä taas ajatuksiasi. Käsittämätöntä kuinka samanlainen menneisyys meillä on. Wau! Mutta kyllä meillä vaan on hieno elämä? Eiks vaa? Jokainen kokemus on tärkeä ja arvokas. Niiden ansiosta olemme juuri nyt sellaisia kuin olemme.

    Ihanaa viikonloppua!

Leave a Comment

sing in to post your comment or sign-up if you dont have any account.