Voisiko joku ohjata mut takaisin valoon?

12043937_10206879610736375_2064259335_o
Kuva: Mikko Niemi photography

Kuten mun blogia kauemmin lukeneet tietävät, mä olen ollut aina todella tavoitekeskeinen ihminen. Mulle on ollut aina todella tärkeää se, että tiedän mihin olen matkalla. Tämä on ollut tärkeää myös mulle urheilijana, jotta mulla on aina ollut tarkoitus sille miksi treenaan. Mulla on ollut lyhyen ajan suunnitelmia ja tavoitteita sekä myös pitemmän ajan, kuten viiden vuoden päähän. Usein olen myös mielessäni miettinyt millaista elämää haluan elää esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, ja olen pystynyt jopa kuvittelemaan itseni sinne.

Mutta mitenkäs sitten, kun koko elämä muuttuu, eikä olekaan enää mitään suuntaa? Se on mun kaltaiselle ihmiselle ihan pirun pelottavaa.

Tällä hetkellä musta tuntuu, etten pysty elämään kuin päivä kerrallaan. Jokainen päivä on kuin minitaistelu siitä, että selviydyn taas seuraavaan päivään. Mun arki on todella sekaisin, koska mulla ei ole selkeää suuntaa mihin olisin menossa. Se suunta katosi.

Olen onnistunut täyttämään päiväni loistavasti töillä ja jos en ole töissä olen treenaamassa. Tavallaan jokainen päivä on suuri ponnistus, enkä tässä kohtaa todellakaan pysty näkemään itseäni huomista pidemmälle. Ristiriitaista tästä kuitenkin tekee se, että olen samaan aikaan onnellinen, mutta peloissani.

Ero on vaikuttanut muhun paljon ihmisenä. Kovana pohtijana, olen jo nyt oppinut itsestäni paljon. Olen joutunut kohtaamaan monia pelkoja ja ahdistusta. Olen saanut kokea ihmisten erilaiset reaktiot, puheet ja asenteet. Olen oppinut sen, että tässä elämässä ei voi miellyttää muita. Aina kannattaa puhua asiat suoraan, ja aina kannattaa puhua asioista. On elettävä niin, miten itse kokee tekevänsä oikein. Olen myös oppinut sen, että kukaan muu ihminen ei voi määrittää mun arvoa. Ja jos joku haluaa tuon oikeuden viedä multa, voin mä vain todeta, että ei kiitos, kyllä mä teen sen itse.

File 19.11.2015 1.24.05
Väsynyt, mutta onnellinen uusista hiuksistaan. Kiitos Umppu ja Prime Hair and Beauty design <3

Olen oppinut myös sietämään yhä enemmän epätietoisuutta. Olen aina inhonnut sitä, kun sanotaan, että aika sen näyttää ja vain ajan kuluessa se helpottaa. Hitto! Mä en koskaan oo jaksanut odottaa. Tässä kohtaa elämää kuitenkin myös tällainen kärsimätön on joutunut sen ymmärtämään, että niin se vaan menee. Vain aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Uskon, että tilanteen selkiydyttyä palaan jälleen samanlaiseksi tavoitekeskeiseksi ihmiseksi, koska se on mun luontainen tapa toimia ja ajatella. On jännä huomata, kun elämästä lähtee pohja ja kaikki muuttuu, alkaa pikku hiljaa muuttumaan myös itse. En kuitenkaan kadu mitään tehtyjä päätöksiä. Olen sinut tämän tilanteen kanssa ja yritän antaa itselleni aikaa palautua. Yritän ainakin uskotella itselleni, että tässä ei ole mihinkään kiire.

Heikoimpina hetkinä kuitenkin toivoisin, että löytäisin ihmisen, joka ohjaisi mut takaisin valoon. Onko sellaista olemassa, en tiedä. Tiedän, että mun itse täytyy tehdä se työ, mutta läheisillä ja ystävillä on suuri merkitys. Olen myös sitä mieltä, että se mikä ei tapa niin se vahvistaa. Ja loppujen lopuksihan me olemme täällä maailmassa yksin, joten vain me itse voimme tehdä itsemme onnelliseksi.

Mutta jotta tää postaus ei ihan olisi pelkkää synkistelyä niin pakko mun on paljastaa.. Mulla on vahva fiilis siitä, että täältä pohjalta noustaan pian ja korkealle! En malttaisi vaan millään odottaa sitä hetkeä! 🙂

Comments(14)

miina
19.11.2015 At 9:00 am

Varmasti fiksuna naisena ymmärrätkin, että joku toinen ihminen ei missään tapauksessa ole ratkaisu ongelmiisi. Sinun on itse löydettävä uusi identiteettisi sinkkuna ja keksittävä se suunta, johon haluat yksin lähteä. Oletettavasti olet kuitenkin ollut se, joka eropäätöksen on tehnyt. Mikäli nyt aloitat uuden suhteen liian pian, voi se aluksi tuntua hyvältä, mutta lopulta kohtaat vain ne samat ongelmat, joita lähdit pakenemaan edellisestä suhteestasi. Pitkän suhteen jälkeen on ihan luonnollista, että yksineläminen vaatii totuttelua eikä se käy käden käänteessä. Luultavasti sinun on elettävä kokonainen vuosi läpi oppiaksesi olemaan kaikissa tilanteissa yksin.

    ritu
    19.11.2015 At 9:00 am

    On aika rohkeaa tehdä analyysejä tpisten ihmisten erosta. Yhtä hyvin päätös on voinut olla yhteinen tai miehen yksinään. Sitä enme voi tietää kuten emme myöskään sitä onko eronnut valmis uuteen suhteeseen vai ei. Joskus (ja melko useinkin) suhteen osapuoli tai molemmat ovat käyneet läpi eroa päässään jo kauan, kunnes eroavat a suurin käsittely päässä onkin jo tapahtunut. Joskus se uusi parisuhde heti perään voi olla tarpeellinen oman kasvun kannalta.

    Kyseenalaistan kaikenlaiset stereotyyppiset kaavat vaikka olenkin yleisesti sitä mieltä että eron jälkeen tekee hyvää nauttia omasta tilasta, olosta ja vapaudesta eron käsittelyn lisäksi.

      miina
      19.11.2015 At 9:00 am

      olet täysin oikeassa siinä, että monet, jotka päätyvät eroon, käyvät asiaa läpi päässään pidemmän aikaa ennen kuin varsinainen ero tapahtuu. tässä tapauksessa on kuitenkin menty naimisiin viime helmikuussa, joten siinä vaiheessa tai ihan heti sen jälkeen tuskin ero on ollut mielessä, mikäli naimisiin on menty omasta tahdosta. uskallan siis olla sitä mieltä, että eroa ei vielä kovin kauaa ole voitu ehtiä käsittelemään kummankaan osapuolen osalta. toki jokainen ihminen tietää itse parhaiten, miten toimia, mutta usein elämän myllerryksessä parasta on odottaa, että asiat selkeytyvät ja antaa ns. pölyn laskeutua, ennen kuin tekee mitään isompia ratkaisuja.

        susannamustajarvi
        20.11.2015 At 9:00 am

        Ymmärrän oikein hyvin molempien pointit. Eroahan aina tehdään pitemmän aikaa ennen kuin se päätös lopulta tapahtuu. Mä olen luonteeltani sellainen, että punnitsen asioita pitkään ja sitten kun teen päätöksen, olen siitä täysin varma. Mitään hätiköityä ei kannata koskaan tehdä. Sen vuoksi ei myöskään mun mielestä voi sanoa mitään tiettyä aikaa kauan asian käsittelyyn kuuluu käyttää ja kuinka kauan siihen todellisuudessa menee, että on taas omilla jaloillaan. Jokainen meistä on niin erilainen.
        Musta tää on ihan hyvää pohdintaa. Parisuhdetta en tällä hetkellä edes etsi. Kyllä aina kaikella on tapana järjestyä ja mennä juuri niinkuin kuuluukin. Liikaa ei kannata kontrolloida ja suunnitella tulevaa.

oneunited
19.11.2015 At 9:00 am

Luoja tietää, jos sekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan mutta sitä odotellessa mene treffeille trimmatun kroppasi kanssa hyvien miesten tai naisten kanssa ja raportoi meille jotka ei pääse kanssasi treffeille niin voimme elää yhtä virtuaalisesti.

    susannamustajarvi
    20.11.2015 At 9:00 am

    Uusia tuulia kohti mennään!

Maikku
19.11.2015 At 9:00 am

Voi sinua. Pikkuhiljaa se helpottaa. Erosin minäkin vuosi sitten ja aluksi tuntui että minulla on pelkkiä mustia päiviä. Sitten alkoi tulla välillä valoisia päiviä. Vähitellen vähän enemmän valoisia päiviä ja vähän vähemmän mustia. Nykyisin on jo paljon valoisia ja vain vähän mustia. Kyllä se siitä, tähän tautiin ei auta muu kuin aika, minäkin kärsimättömänä ihmisenä olen sen joutunut hyväksymään.

    susannamustajarvi
    20.11.2015 At 9:00 am

    Kiitos Maikku tsemppaavasta kommentista! Kyllä tässä on sellainen oppikoulu meneillään. Mutta mitään en vaihtaisi.

Jani
19.11.2015 At 9:00 am

Moi, nyt on kyllä sellainen aihe että oikeastaan kaikki mitä “sanoo” kuulostaa aivan hirmuiselta kliseeltä 🙂 Ihmisethän tarkoittavat yleensä hyvää kommenteillaan, mutta kuulijasta ne voivat kuulostaa melkoisilta tyhjänpäiväisyyksiltä. Tietotaitoa sinulla on asioiden käsittelystä varmasti jo koulutuksen ja työn kautta, mutta eihän se asioista sen helpompia tee. Olen blogisi uudehko lukija, mutta tosiaan on tullut kuva, että haluat tehdä asiat hyvin järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti. Tämä toimintatapa sopii varmasti aivan loistavasti treenaamiseen ja myös töidenkin suunnitteluun ja aikataulutukseen.

Mutta sitten ainakin omasta kokemuksesta elämässä on yllättävänkin paljon asioita, joita ei vaan voi suunnitella kovin tarkasti eteenpäin tai vaikka suunnitteleekin niin asiat eivät mene kuten on suunnitellut. Mitäs sitten kun asiat eivät mene niin kuin niiden piti mennä? No oma tapani käsitellä asioita, joka ei varmastikaan sovi kaikille on keskittyä niihin asioihin joihin voin oikeasti itse vaikuttaa ja tunnistaa ne asiat joihin en voi itse vaikuttaa ja jättää niiden murehtiminen vähemmälle. Näin vähemmän suunnitelmallisena itseäni ei niin kovasti häiritse asiat joihin en voi vaikuttaa, mutta voisin kuvitella että suunnitelmallisemmalla henkilöllä voi olla suurempia vaikeuksia hyväksyä se, että kaikkeen ei voi vaan vaikuttaa ja kaikki ei mene kuten tarkkaan on suunnitellut 
En tiedä toimiiko tuo lainkaan sinun kohdallasi, koska olemme kaikki yksilöitä, mutta voit kuitenkin koittaa keskittyä asioihin joihin voit vaikuttaa ja tunnistaa asiat joihin et voi vaikuttaa ja lakata niiden murehtiminen. Sitä voisi toki itsekin suunnitella tapaavansa huomenna kello 8 aamulla aurinkoisessa lämpimässä ilmassa unelmiensa naisen, mutta taitaa vaan mennä niin että huomenna kello 8 on pimeää ja ehkä sateista ja vaikea se on sitä unelmien naisenkaan ilmaantumista suunnitella :)Sori huono huumori, mutta elämä ei ole kuitenkaan liian vakavaa.

Vaikka olenkin blogisi uusi lukija, niin olen aiemmista kirjoituksistasi ymmärtänyt, että lähipiirissäsi on ollut henkilö joka on tehnyt paljon mustamaalaamista selkäsi takana ja tämän vuoksi voi olla vaikea luottaa ihmisiin samaan tapaan kuin aiemmin. Mutta jos sinulle on paras tapa purkaa sydäntäsi ystäville, niin tee se. Jos taasen paremmin käsittelet asioita itseksesi, niin käytä sitä.

Tsemppiä asioiden käsittelyyn, se vie aikansa mutta kannattaa.

Jani

    susannamustajarvi
    20.11.2015 At 9:00 am

    Vau Jani! Kiitos kommentistasi. Olen itsekin sitä mieltä, että elämässä kun on niin paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa, niin niihin ei kannata käyttää liikaa energiaa. Tärkeää on pitää oma asenne positiivisena ja uskoa parempaan huomiseen. Ainakin sillä olen itse aina pärjännyt. Koen, että vastoinkäymiset kuuluu elämään. Se miten ne ottaa vastaan ja miten niihin reagoi on ratkaisevaa oman elämän ja tulevaisuuden kannalta. Tää aihe on kyllä monia puhutteleva, ja on hienoa, että monet jakavat omia kokemuksiaan. Niistä on hyvä ottaa oppia, ja muokata tapoja toimia omaan elämään sopiviksi. Te lukijat olette niin huikeita persoonia, että luen mielelläni teidän ajatuksia! Kiitos niiden jakamisesta!

    Kiitos tsempeistä!
    Mukavaa viikonloppua!

Tarja
19.11.2015 At 9:00 am

Tsemppiä sinulle Susanna! Kiitos kun kerrot avoimesti tunteistasi meille blogisi lukijoille. Itse erosin avoliitosta 4 vuotta sitten ja olen nyt uudessa parisuhteessa. Onnellinen kyllä mutta haasteita piisaa jokaisessa suhteessa. Tiedän että erosta toipuminen vie aikaa ja päässään käy läpi monenlaisia tunteita. Menneet on kuitenkin menneitä ja tulevasta emme tiedä. Joten eletään tätä päivää ja löydetään ilo pienistäkin mukavista asioista. Päivä kerrallaan eteenpäin.

    susannamustajarvi
    20.11.2015 At 9:00 am

    Kiitos Tarja ihan mielettömästi tsemppaavasta kommentista! Blogi on aina ollut mulle paikka, jossa saan kirjoittaa omia ajatuksia ylös ja sitä kautta jäsennellä niitä. Mahtavinta on se, että mulla on paljon sunkaltaisia lukijoita, jotka jaksaa aina kannustaa ja tsempata. Olen sanattoman onnellinen siitä, että saan lukea muiden ajatuksia ja sitä kautta myös itse saa selkeyttä omiin. Kiitos!
    Päivä kerrallaan mennään eteenpäin! Kyllä tää elämä on hienoa, juuri tällaisena. Välillä on vaikeita aikoja, mutta helpottavaa on se, että niitä hyviäkin tulee varmasti, kun jaksaa vain pitää asenteen hyvänä.

    Tsemppiä myös sinne sulle! Ja ihanaa viikonloppua!

Johan
20.11.2015 At 9:00 am

Kommentoin jo aiemmin edelliseen postaukseesi aiheesta. Itse erosin reilu 2v sitten ja oli vaikein asia elämässäni, 40v taival kuitenkin jo takana. Voin sanoa että itselle paras suhtautuminen kaikkeen oli usko siihen, että asiat menevät juuri niin kuin niiden pitää mennä. Napanuoran katkeaminen, yksinäisyys, hukassa oleminen, uuden suunnan löytäminen kestää juuri niin kauan kuin sen tarvii kestää. Lohduttaa tietää, että jokainen päivä mennään eteenpäin kohti uutta, vaikka tuntuisi siltä että välillä mennään taaksepäin. Jokainen vaikea vaihe valmistaa sinua uuteen. Jos otat ne kiitollisuutena ja suhtaudut siihen yhtä pitkäjänteisesti kuin fyysiseen treeniin, jaksat kestää tylsää toipumista. Ethän treenaamisen tuloksiakaan odota saavasi kuukaudessa? Älä ressaa, älä kiirehdi. Sinun ei tarvitse tehdä mitään, jatka vaan elämää päivästä toiseen, kaikki menee kuten pitää.

    susannamustajarvi
    20.11.2015 At 9:00 am

    Kiitos Johan! Juuri näin. Kyllä nyt vaan on aika antaa asioiden tapahtua omalla painollaan. Välillä on hyvä vain pysähtyä ja nauttia tästä hetkestä juuri tällaisena. Elämässä on hienoa juurikin se, että välillä tulee vastoinkäymisiä, joista voi oppia parhaimmillaan todella paljon. Kaikella on tarkoituksensa.
    Tsemppiä myös sun arkeen! Ja mahtavaa alkavaa viikonloppua!

Leave a Comment

sing in to post your comment or sign-up if you dont have any account.